Hapen kemiallinen merkki on O ja sen järjestysluku on 8. Normaaleissa lämpötiloissa se esiintyy kaasuna kahden atomin molekyylinä ja maan ilmakehästä sitä on 21%. Happea esiintyy luonnossa myös monina yhdisteinä muiden alkuaineiden kanssa, kuten hapen ja vedyn yhdiste vesi on elämälle välttämätön aine.
Otsoni on hapen alltrooppinen muoto, jossa kolme happiatomia on sitoutunut yhteen. Otsoni on ilmakehän alaosissa todella myrkyllistä, mutta välttämätöntä elämälle korkealla. Vuonna 2001 löydettiin uus allotrooppinen muoto jossa neljä atomia on yhdessä. Tätä syväpunaiseksi yhdisteeksi kutsuttua ainetta syntyy kun kaksi atomisia molekyylejä paineistetaan 20GPa paineeseen. Hapen allotrooppiset muodot ovat hyviä hapettimia ja neljäatomista molekyyliä käytetään rakettipolttoaineena tämän ominaisuuden vuoksi. Happea käytetään myös hitsauksessa sekä teräksen ja metanolin valmistuksessa.
Happi reagoi helposti muiden aineiden kanssa. Korkeissa lämpotiloissa regoidessaan reaktio on kiivas ja lämpöä vapautuu paljon eli tapahtuu palamista. Elämälle välttämätön alkuaine happi voi olla myös myrkyllistä. Happi suurissa paineissa ja jotkut yhdisteet kuten edellä mainittu otsoni ja vetyperoksidi ovat hyvin myrkyllisiä. Tulipalo- ja räjähdysvaara on myös suuri palavien aineiden kanssa jos happea on paljon.
Aino Mikkola 09B
torstai, 3. kesäkuuta 2010
keskiviikko, 2. kesäkuuta 2010
Kloori (Cl)
Kloori on epämetalli, joka kuuluu jaksollisen järjestelmän halogeeneihin. Se esiintyy 3 jaksossa, 7 ryhmässä, kuuluu p-lohkoon ja sen järjestysluku on 17.
Kloori esiintyy yleisimmin kaasumaisessa olomuodossa. Vapaana lakuaineena kloori on hyvin myrkyllinen, ilmaa tiheämpi ja tukahduttavan hajuinen. Puhtaana kloori esiintyy kaksiosaisena kaasuna. Luonnossa kloori on yhdisteinä, joissa on kloridi ioneja. Yleisin kloorin esiintymismuoto on natriumkloridi eli ruokasuola. Kloori koostuu enimmäkseen Cl-35 ja Cl-37 isotoopeista, mutta luonnossa on peiniä määriä radioaktiivista Cl-36 isotooppia
Laboratoriossa klooria valmistetaan kaliumperganmanaatin reagoidessa suolahapon kanssa. Klooria voidaan myös erottaa kloridista hapettamalla tai elektrolysoimalla.
Vapaana alkuaineena olevan kloorin ominaisuuksiin kuuluu desinfioiva vaikutus, jota hyödynnetäänkin esim. uimahallien puhdistuksessa. Arkipäivän tuotteissa klooria esiintyy PVC-muoveissa, hyönteismyrkyissä, maaleissa, tekstiileissä sekä lääkkeissä.
Kloorin löysi Carl Wilhelm Scheele vuonna 1774. Humphry Davyn todisti kloorin alkuaineeksi, ja hänen mukaansa kloori on saanut nimensä. Myöhemmin historiassa klooria on hyödynnetty esim. ensimmäisessä maailmansodassa taistelukaasuna.
Vuonna 1947 Suomessa tapahtui kloori onnettomuus Raumalla, jossa kuoli ihmisiä ja monet altistuivat kaasulle. Jos altistuu kloorille suurissa määrin haittavaikutuksia ihmiselle ovat limakalvojen ärsytys, keuhkopöhö sekä muut kauhkovauriot.
http://kappa.ttl.fi/kemikaalikortit/khtml/nfin0126.htm
Marianne Tanninen 09B
Kloori esiintyy yleisimmin kaasumaisessa olomuodossa. Vapaana lakuaineena kloori on hyvin myrkyllinen, ilmaa tiheämpi ja tukahduttavan hajuinen. Puhtaana kloori esiintyy kaksiosaisena kaasuna. Luonnossa kloori on yhdisteinä, joissa on kloridi ioneja. Yleisin kloorin esiintymismuoto on natriumkloridi eli ruokasuola. Kloori koostuu enimmäkseen Cl-35 ja Cl-37 isotoopeista, mutta luonnossa on peiniä määriä radioaktiivista Cl-36 isotooppia
Laboratoriossa klooria valmistetaan kaliumperganmanaatin reagoidessa suolahapon kanssa. Klooria voidaan myös erottaa kloridista hapettamalla tai elektrolysoimalla.
Vapaana alkuaineena olevan kloorin ominaisuuksiin kuuluu desinfioiva vaikutus, jota hyödynnetäänkin esim. uimahallien puhdistuksessa. Arkipäivän tuotteissa klooria esiintyy PVC-muoveissa, hyönteismyrkyissä, maaleissa, tekstiileissä sekä lääkkeissä.
Kloorin löysi Carl Wilhelm Scheele vuonna 1774. Humphry Davyn todisti kloorin alkuaineeksi, ja hänen mukaansa kloori on saanut nimensä. Myöhemmin historiassa klooria on hyödynnetty esim. ensimmäisessä maailmansodassa taistelukaasuna.
Vuonna 1947 Suomessa tapahtui kloori onnettomuus Raumalla, jossa kuoli ihmisiä ja monet altistuivat kaasulle. Jos altistuu kloorille suurissa määrin haittavaikutuksia ihmiselle ovat limakalvojen ärsytys, keuhkopöhö sekä muut kauhkovauriot.
http://kappa.ttl.fi/kemikaalikortit/khtml/nfin0126.htm
Marianne Tanninen 09B
Osmium
Osmium on siirtymämetalli, jonka järjestysluku on 76 ja kemiallinen merkki Os. Se on puhtaana alkuaineena huoneenlämmössä kiinteä, väriltään hopean sinertävä. Osmiumilla on erittäin suuri tiheys 22,59 g/cm3. Esim. Jos sinulla olisi tavallinen litran maitotölkki täynnä osmiumia, se painaisi 22,59 kiloa! Osmium on myös kovaa (Mohsin asteikolla 7, suurin piirtein yhtä kovaa kuin kvartsi) ja sillä on korkeat sulamis-(3033 °C) ja kiehumispisteet (5012 °C).
Osmiumilla esiintyvät hapetusluvut +II, +IV ja +VIII, joista +VIII korkein mikä on millään alkuaineella (OsO4). Hienojakoisena jauheena osmium hapettuu osmiumtetroksidiksi (OsO4), joka on pahanhajuista ja erittäin myrkyllistä hengitettynä, nieltynä ja ihokosketuksessa. Liiallinen altistuminen osmiumtetroksidille voi johtaa sokeuteen tai jopa kuolemaan.
Osmiumin löysi vuonna 1803 Smithson Tennant Lontoosta. Osmiumin nimi tulee kreikan sanasta osme, joka tarkoittaa hajua, (Tennant sai reaktiossaan tehtyä osmiumtetroksidia).
Eniten osmiumia löytyy platinamalmeista lejeerinkinä, mutta osmiumia saadaan myös nikkeli- ja kuparimalmista. Kun nikkeli-ja kuparimalmeille tehdään elektrolyysi, kaikki malmissa olevat jalometallit painuvat pohjalle. Ne otetaan talteen ja jalometallit erotetaan toisistaan (esim.ruteniumoksidi ja osmiumoksidi saadaan erilleen ammoniumkloridilla.)
Osmium on harvinainen maapallolla (vain 0,05 ppb maankuoressa, (ppb=miljardisosaa)), mutta on siitä huolimatta yleinen kodeissa, koska sitä käytetään esim. täytekynien kärjissä, katalysaattoreissa ja metalliseoksena platinan kanssa mm. sydämentahdistimissa (90 % platinaa, 10 % osmiumia).
Pieni juttu Tiede-lehden sivuilla osmiumin kovuudesta
Paavo Tossavainen 09B
Osmiumilla esiintyvät hapetusluvut +II, +IV ja +VIII, joista +VIII korkein mikä on millään alkuaineella (OsO4). Hienojakoisena jauheena osmium hapettuu osmiumtetroksidiksi (OsO4), joka on pahanhajuista ja erittäin myrkyllistä hengitettynä, nieltynä ja ihokosketuksessa. Liiallinen altistuminen osmiumtetroksidille voi johtaa sokeuteen tai jopa kuolemaan.
Osmiumin löysi vuonna 1803 Smithson Tennant Lontoosta. Osmiumin nimi tulee kreikan sanasta osme, joka tarkoittaa hajua, (Tennant sai reaktiossaan tehtyä osmiumtetroksidia).
Eniten osmiumia löytyy platinamalmeista lejeerinkinä, mutta osmiumia saadaan myös nikkeli- ja kuparimalmista. Kun nikkeli-ja kuparimalmeille tehdään elektrolyysi, kaikki malmissa olevat jalometallit painuvat pohjalle. Ne otetaan talteen ja jalometallit erotetaan toisistaan (esim.ruteniumoksidi ja osmiumoksidi saadaan erilleen ammoniumkloridilla.)
Osmium on harvinainen maapallolla (vain 0,05 ppb maankuoressa, (ppb=miljardisosaa)), mutta on siitä huolimatta yleinen kodeissa, koska sitä käytetään esim. täytekynien kärjissä, katalysaattoreissa ja metalliseoksena platinan kanssa mm. sydämentahdistimissa (90 % platinaa, 10 % osmiumia).
Pieni juttu Tiede-lehden sivuilla osmiumin kovuudesta
Paavo Tossavainen 09B
Tina Sn
Tina on hiiliryhmään kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sn. Jaksollisessa järjestelmässä tina on 50. alkuaine. Tina on ollut tunnettu jo esihistoriallisena aikana.
Huoneen lämmössä ja normaalissa paineessa tina on hopeanvalkoinen, kiiltävä ja sitkeä metalli, mutta pehmeähkö metalli. Tina kestää hyvin ilman, veden ja heikkojen happojen vaikutuksen, ja siksi sitä käytetään rautalevyjen suojana.
Valmistus:
Tinaa valmistetaan pelkistämällä tinakiveä hiilellä 1 400 oC:n lämpötilassa.
2SnO(s) + C(s) --> 2Sn(s) + CO_2(g)
Käyttö:
Tinaa käytetään koriste- ja käyttöesineiden sekä monien metalliseosten valmistukseen, metallien päällystämiseen sekä juottamiseen. Tinalankaa muun muassa käytetään koristeena.
Uudenvuoden taioista tunnetuin on tinan valaminen. Tinakenkä sulatetaan tinakauhassa joko takan avotulella tai vaikkapa kuumalla keittolevyllä. Sula tinamassa heitetään kylmää vettä sisältävään ämpäriin, jossa massa muotoutuu uudelleen. Tuotos nostetaan vedestä, jonka jälkeen siitä ennustetaan tulevaa seinään heittäytyvän varjokuvan avulla.
Varjokuvan tulkinnassa perinteisimmät ennusteet ovat olleet:
• Laiva tietää matkoja
• Avain etenemistä uralla
• Kori hyviä sienisatoja
• Hevonen uutta autoa, mutta muu eläin petollista ystävää
• Naisen pää epäsopua naapurien kanssa
• Tinassa oleva ryhelmä tietää rikkautta
• Jos tina menee pieniksi siruiksi, on onnikin tulevana vuonna särkyvä.
Eero Räisänen 09B
Huoneen lämmössä ja normaalissa paineessa tina on hopeanvalkoinen, kiiltävä ja sitkeä metalli, mutta pehmeähkö metalli. Tina kestää hyvin ilman, veden ja heikkojen happojen vaikutuksen, ja siksi sitä käytetään rautalevyjen suojana.
Valmistus:
Tinaa valmistetaan pelkistämällä tinakiveä hiilellä 1 400 oC:n lämpötilassa.
2SnO(s) + C(s) --> 2Sn(s) + CO_2(g)
Käyttö:
Tinaa käytetään koriste- ja käyttöesineiden sekä monien metalliseosten valmistukseen, metallien päällystämiseen sekä juottamiseen. Tinalankaa muun muassa käytetään koristeena.
Uudenvuoden taioista tunnetuin on tinan valaminen. Tinakenkä sulatetaan tinakauhassa joko takan avotulella tai vaikkapa kuumalla keittolevyllä. Sula tinamassa heitetään kylmää vettä sisältävään ämpäriin, jossa massa muotoutuu uudelleen. Tuotos nostetaan vedestä, jonka jälkeen siitä ennustetaan tulevaa seinään heittäytyvän varjokuvan avulla.
Varjokuvan tulkinnassa perinteisimmät ennusteet ovat olleet:
• Laiva tietää matkoja
• Avain etenemistä uralla
• Kori hyviä sienisatoja
• Hevonen uutta autoa, mutta muu eläin petollista ystävää
• Naisen pää epäsopua naapurien kanssa
• Tinassa oleva ryhelmä tietää rikkautta
• Jos tina menee pieniksi siruiksi, on onnikin tulevana vuonna särkyvä.
Eero Räisänen 09B
sunnuntai, 30. toukokuuta 2010
Kloori (Cl)
Kloori on halogeeneihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cl, järjestysluku 17. Puhtaana se esiintyy kaksiatomisena kaasuna (Cl2).
Vapaana alkuaineena esiintyessään kloori on yli kaksi kertaa ilmaa tiheämpi, tukahduttavan hajuinen ja hyvin myrkyllinen kaasu. Se on voimakas hapettava, valkaiseva ja desinfioiva aine.
Kloori on suoloja muodostava halogeeni. Se yhdistyy helposti lähes kaikkien alkuaineiden kanssa.
Kloori koostuu lähinnä kahdesta isotoopista, Cl-35 ja Cl-37, joiden suhteelliset osuudet luonnossa ovat 75,77% ja 24,23%.
Kloori sai nimensä 1810 Sir Humphry Davyltä mutta sen löysi Carl Wilhelm Scheele 1774.
Kloori on tärkeä kemikaali vedenpuhdistuksessa desinfiointiaineena. Klooria käytetään myös arkipäivän tuotteiden valmistuksessa kuten: PVC-muoveissa, lääkkeissä, tekstiileissä, maaleissa ja hyönteismyrkkyjen valmistuksessa.
Klooria käytettiin myös taistelukaasuna ensimmäisessä maailmansodassa sen myrkyllisyyden takia.
Suomessa tapahtui kloorionnettomuus Rauma-Raahe Oy:n tehtaalla Raumalla v. 1947, jolloin 19 ihmistä kuoli ja yli sata altistui kloorikaasulle.
Antti 09A
Vapaana alkuaineena esiintyessään kloori on yli kaksi kertaa ilmaa tiheämpi, tukahduttavan hajuinen ja hyvin myrkyllinen kaasu. Se on voimakas hapettava, valkaiseva ja desinfioiva aine.
Kloori on suoloja muodostava halogeeni. Se yhdistyy helposti lähes kaikkien alkuaineiden kanssa.
Kloori koostuu lähinnä kahdesta isotoopista, Cl-35 ja Cl-37, joiden suhteelliset osuudet luonnossa ovat 75,77% ja 24,23%.
Kloori sai nimensä 1810 Sir Humphry Davyltä mutta sen löysi Carl Wilhelm Scheele 1774.
Kloori on tärkeä kemikaali vedenpuhdistuksessa desinfiointiaineena. Klooria käytetään myös arkipäivän tuotteiden valmistuksessa kuten: PVC-muoveissa, lääkkeissä, tekstiileissä, maaleissa ja hyönteismyrkkyjen valmistuksessa.
Klooria käytettiin myös taistelukaasuna ensimmäisessä maailmansodassa sen myrkyllisyyden takia.
Suomessa tapahtui kloorionnettomuus Rauma-Raahe Oy:n tehtaalla Raumalla v. 1947, jolloin 19 ihmistä kuoli ja yli sata altistui kloorikaasulle.
Antti 09A
sunnuntai, 23. toukokuuta 2010
Niobi-harmaa mömmö :D
Niobi on harvinainen maankuoren metalli, joka tunnetaan myös nimillä niobium ja kolumbium. Niobi on sitkeää ja lämmönkestävää, ja sen yleisin sovellus on teräksen vahvistaminen, mutta se soveltuu myös ydintekniikkaan, optiikkaan, suihku- ja rakettimoottoreihin ja suprajohtaviin metalleihin. Niobipitoisia metalleja käytetään myös avaruusaluksissa. Niobin ominaisuuksia ovat korkea sulamis- ja kiehumispiste, paramagnetismi, suprajohtavuus, pehmeys ja sitkeys. Suurin osa maapallon niobivaroista on painunut maapallon ytimeen metallin raskauden (järjestysluku 41) takia. Sitä saadaan nykyään pääasiassa Brasiliassa ja Kanadassa sijaitsevista kaivoksista. Brasilian tuottaman niobin osuus markkinoilla on valtava, yli 90 prosenttia. Niobi löydettiin jo vuonna 1801 brittiläisen kemisti Charles Hatchettin toimesta, mutta metallin laajat mahdollisuudet on valjastettu vasta aivan viime vuosikymmeninä.
perjantai, 21. toukokuuta 2010
Alumiini
Alumiini on kevyt, helposti muokattava ja kestävä metalli, jonka kemiallinen merkki on Al ja järkestysluku 13. Väriltään alumiini on hopeista. Alumiini myös johtaa hyvin sähköä ja lämpöä. Näitä ominaisuuksia käytetään hyväksi esimerkiksi elektroniikka teollisuudessa. Alumiini ole terveydelle haitallista ja siksi siitä valmistetaan myös paljon elintarvike pakkauksia, kuten virvoitusjuoma tölkkejä. Tässäkin käyttötarkoituksessa alumiinin keveydestä ja muokattavuudesta on paljon hyötyä.
Alumiinia esiintyy maankuoressa kolmanneksi eniten, mutta siitä huolimatta se tuli tunnetuksi vasta 1800-luvulla, kun keksittiin menetelmä, elektrolyysi, jonka avulla sen sai erotettua muista aineista vapaaksi alkuaineeksi. Alumiini tuotetaan nykyisin yleensä teollisesti bauksiitista(syväkivilajien rappautumistuote), mutta siihen tarvitaan paljon sähköenergiaa. Siksi on tärkeää kierättää alumiinia. Alumiinijätteestä noin kolme neljäsosaa ohjautuukin uusiokäyttöön.
Alumiinin kestävyys perustuu muun muassa siihen, että se ei ole altis korroosiolle, vaan kestää hyvin veden ja ilman kulutusta. Tämä johtuu siitä, että alumiinin pinnan hapettuessa, siihen muodostuu alempia kerroksia suojaava oksidikerros. Tämän takia sitä käytetään usein teräksen sijasta.
Emma Thitz
Alumiinia esiintyy maankuoressa kolmanneksi eniten, mutta siitä huolimatta se tuli tunnetuksi vasta 1800-luvulla, kun keksittiin menetelmä, elektrolyysi, jonka avulla sen sai erotettua muista aineista vapaaksi alkuaineeksi. Alumiini tuotetaan nykyisin yleensä teollisesti bauksiitista(syväkivilajien rappautumistuote), mutta siihen tarvitaan paljon sähköenergiaa. Siksi on tärkeää kierättää alumiinia. Alumiinijätteestä noin kolme neljäsosaa ohjautuukin uusiokäyttöön.
Alumiinin kestävyys perustuu muun muassa siihen, että se ei ole altis korroosiolle, vaan kestää hyvin veden ja ilman kulutusta. Tämä johtuu siitä, että alumiinin pinnan hapettuessa, siihen muodostuu alempia kerroksia suojaava oksidikerros. Tämän takia sitä käytetään usein teräksen sijasta.
Emma Thitz
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
